LEIJONANMAITO

Jaa että mitä että??!

tässä tapauksessa on ehkä ihan hyvä jatkossakin keskittyä missintyöhön ja jättää "The Iraq" jollekin muulle.

Seferiina heitti haasteen pöytään, eli 7 faktaa minusta. tää on paha.

1. olen etikka-riippuvainen. tykkään etikasta niin paljon, että voisin hyvin juoda etikkaa vaikka suoraan pullosta.

2. en voi sietää hankalia ihmisiä. mikään ei saa varmaan kiukku-adrenaliinia korkeammalle kuin hankalaksi heittäytyvät ihmiset. tälläkin hetkellä alkaa aggressio nousemaan pintaan kun edes ajattelen asiaa.

3. on kauhean vaikea istua jalat siististi aloillaan pöydän alla. tekis aina mieli nostaa jalat ylös tuolille- myös palaverissa ja ravintolassa. mutta pystyn hillitsemään.

4. tykkään ihan sairaasti sushista, erityisesti tonnikala-avocado-yhdistelmästä.

5. en yhtään tiedä missä haluaisin asua.

6. olen ajoittain ylienerginen ja turhaudun kun en aina tiedä mihin kohdistaisin energian.

7. herään todella hitaasti. en juuri koskaan nouse aamuisin ylös vapaaehtoisesti ennen kuin olen ihan varma että on oikea hetki nousta. rakastan krapulattomia viikonloppuaamuja, jolloin saan nukkua puoleen päivään, nousta pirteänä, hakea lehden eteisestä ja valmistaa täydellisen aamiaisen, johon kuuluu kahvia, täydellinen voileipä (ts. päällä juustoa, kananmunaa, tomaattia, rucolaa ja sitruunapippuria), erittäin etikkaista tomaattisipulirucola-salaattia ja sairaan hyvää viljajogurttia.

siis tosi epistä.

ja päivitys edelliseen 18.7. http://www.iltalehti.fi/popstars/200707186367476_ps.shtml

Ystävämme Mikki Hiiri on tullut kaapista ulos Hamasin lasten tv-lähetyksessä. Käyttää kuulemma salanimeä Farfour Mouse.

Farfour-hiiri on kuitenkin hiljattain poistunut keskuudestamme marttyyrina ja oletettavasti siis lepää tälläkin hetkellä paratiisissa laakereillaan 72 neitsyt-hiiren ympäröimänä.

George Michaelin keikalla siis ja oli muuten älyttömän hieno show. Varmasti yksi parhaimmista konserteista taas miesmuistiin. Paikat oli kentällä, jossa nyt on yleensä aina enemmän tai vähemmän hyvä meininki, mutta tällä kertaa myös yläkatsomoita myöten koko yleisö näytti olevan ihan liekeissä! George kuulosti livenä vielä paremmalta kuin yhdelläkään hyvin miksatulla levyllä- se on jo jotain se. Kertakaikkisen hieno laulaja sekä upea taustabändi. Hienon tulkinnan kruunasi tyylillä tehty lavashow, ei varmaan jättänyt ketään kylmäksi. Alla oikean asiantuntijan arvostelu. Hyvin sä vedät Ykä!

p.s. jännä muuten, miten samantyyliset kommentit kuin ao. maininta "enimmäkseen jo teini-ikänsä ohittanut yleisö.." saa aina ihon kananlihalle "Aijaaha! MINÄKÖ muka teini-iän ohittanut"!?

"Vielä alkukesästä näytti siltä, että George Michaelin 44, vetovoima olisi historiaa. George Michaelin viime vuodet kun eivät ole olleet hiteillä lastattuja. Toisin oli 80-luvulla Wham!-yhtyeen kiiltokuvapoikana ja soolouran alussa. Viimeisen 11 vuoden aikana Michael on tehnyt vain kolme albumia ja kiertueella hän oli viimeksi 15 vuotta sitten. Kaiken lisäksi laulaja oli hankkinut vielä kyseenalaista julkisuutta huume- ja seksisekoiluillaan. Vain Michael Jacksonin tähtinoteeraus on pudonnut rajummin. Siksi oli riemukas yllätys, että George Michaelin 25-vuotisjuhlakiertueen Suomen konsertti oli alusta loppuun hieno ja innostava show. Kaksituntisessa konsertissa ei ollut kuolleita hetkiä. Ohjelmisto rakentui vahvalla tanssirytmillä kulkevien vanhojen hittien varaan, vaikka mukana olivat toki Michaelin tunnetuimmat balladit Careless Whisper ja Jesus to a child. George Michael on joskus sanonut olevansa mieluummin hyvä laulaja kuin loistava viihdyttäjä. Se pitää paikkansa, koska hän ei ole Robbie Williamsin kaltainen stand-up-koomikko, ja koska hänen äänensä kuulosti Areenassa paremmalta kuin koskaan levyillä. Kreikkalaisesta syntyperästään huolimatta hän on ehdottoman brittiläinen tulkitsija. Punaisena lankana kulki tanakan rytmin alla brittiläisen melodinen ja melankolisesti taittuva perussointi. Michaelin hiteillä oli varmasti monelle myös nostalgia-arvoa, mutta väliäkö sillä, koska Pet Shop Boysia lukuun ottamatta harva osaa yhdistää melankolian 90-luvun löysään brittisouliin tai ilmavasti pumppaavaan house-rytmiin yhtä hienosti. Fastlove, outside ja varsinkin väkevästi svengannut Flawless (Go to the City) laittoivat ihmiset liikkeeseen. Naisvoittoinen ja enimmäkseen jo teini-ikänsä ohittanut yleisö reagoi innokkaasti. Harvemmin Areenassa tanssitaan takakaarteen ylimpiä rivejä myöten läpi konsertin. Briljantin estradiviihteen tuntua tuli myös yhdeksänhenkisestä yhtyeestä ja kuudesta taustalaulajasta ja massiivisesta, lähes hallin kattoa hipovasta lavasta. Sen keskellä oli valtava videoruutu, jonka molemmin puolin muusikot soittivat kolmikerroksisessa telinerakennelmassa. Äärimmäisenä reunoilla oli vielä pienemmät videoruudut. Entisen pääministerin Tony Blairin ja presidentti George W. Bushin suhteesta kertovan Shoot the Dogin aikana lavalle kohosi kymmenmetrinen puhallettava Bush-hahmo, jonka sepaluksen edessä touhusi yleisöön selin Britannian lippuun verhoutunut bulldoggi. Lava, videografiikka ja valot eivät olisi näyttäneet yhtä hienolta olympiastadionin valoisassa myöhäisillassa kuin hallin pimeydessä. Paras viihde ei aina ole suurinta. Mutta aika massiivista kuitenkin."

täällä tarvitaan taas nitroja! tällä kertaa verenpainetta nostaa debatti Stora Enson pääkonttorin suojelusta ja mm. museoviraston perustelu konttorin purkamisen estämiseksi; "Enson talo on arvokas rakennustaiteensa ja kaupunkikuvan takia". kaupunkikuvan?!! vaikka on niinkin hienon herran kuin Alvar Aallon suunnittelema rakennus, niin miksi oi miksi, se on rakennettu keskelle historiallisen hienoa kauppatoria, jossa suoraan mereltä voi nähdä lännen (tuomiokirkko) ja idän (uspenski) hienosti yhdistyvän Helsingin kaupunkikuvassa. miten ihmeessä kaupunkisuunnittelumme tässä(kin) kohtaa edustaa näin huonoa makua ja voiko mikään taho olla tosissaan sitä mieltä, että juuri oikea sijainti Stora Enson pääkonttorille on Helsingin hienoimmalla näköalapaikalla. miksemme samantien peitä myös tuomiokirkkoa vaikka Kallion virastotalolla?

    Kallion virastotalo               Stora Enson pääkonttori

Little Miss Sunshine. tässä siis leffasuositukseni teille jotka ette ole vielä ko. elokuvaa katsoneet. tästä tulee hyvä mieli! yritän aina välillä päivitellä tänne jotain, vaikkei näin kesällä taida olla niin älyttömästi aikaa tälle näpyttelylle. uskon että tulen keskittymään pääsääntöisesti seuraaviin asioihin: kapakkatunnelma puistossa, kapakkatunnelma laiturilla, kapakkatunnelma veneellä, kapakkatunnelma junassa, kapakkatunnelma bussissa, kapakkatunnelma autossa, kapakkatunnelma jazz-areenalla, kapakkatunnelma juttiksen terdellä, hempan terdellä, vespan terdellä. onhan tässä aika paljon siis yhdelle kesälle, täytyykin pistää töpinäksi.

No niin. yritän nyt näin lounastauolla virittäytyä uudelleen lomatunnelmiin kuukauden ajalta ja kiteyttää reissun parhaat palat tähän kun nyt kerran lupasin. 

Matka alkoi siis Bangkokista, jossa sekosin taas täydellisesti mainiosta ruuasta ja maanisesta shoppailusta. Paikkahan on siis mulle ihan ostoparatiisi kun saan kerrankin ostella oikean kokoisia vaatteita. (normaali tilannehan on täällä siis se, että aina kun löydän kivan jakun tms., ei sitä löydy nukenvaatteena mulle). välillä sain jopa valita hyllystä L-koon paitoja, pienemmät kun jämähtivät boobseista kiinni ja tämäkös ilahdutti kovasti ("ohhoh, onpas mulla ihan VALTAVA varustus")! mutta se siis shoppailusta. tekis kyllä mieli vielä kertoa, mitä kaikkea ostin, mutta ehkä toinen kerta sit. käytiin myös yliopistolla moikkaamassa opeja ja muita tuttuja, lähes kaikki tutut treffasin vuokranantajasta lähtien. voi kun ne "uudet" opiskelijat on siellä niin nuoria..vai oonko mä vanha? talo, jossa asuin kuusi vuotta sitten, oli purettu ja tilalle rakennettu "hienompi". joopajoo. eikä kaupastakaan saanut enää sitä ihanaa vihreetä limonadin ja tonicin sekotusta ja katukeittiön omistajakin oli vaihtunut. miksei kaikki voi aina olla niin kuin aina ennen?! kampuksella vierailu oli joka tapauksessa ehkä yksi reissun kohokohdista. uskomattoman paljon vanhoja muistoja palasi mieleen kuin salamaniskusta, tavallaan merkityksettömiltäkin tuntuvia asioita thaimaan ajalta. "tossa tuli silloin vastaan se käärme/ tossa kulmassa se kulkukoira lähti juoksemaan perään/ tossa oli se kahvila missä ne pelas aina sitä counterstrikea/ tossa kuulin ekan kerran sen yhen kivan biisin ja oli päällä se uus tekonahkainen kirkuvanpurppura hame (joka on muuten aivan kamala..)/ tossa astuin lasinsiruihin paljain jaloin/ tossa syötiin ekan kerran sitä papaijasalaattia kun se tyyppi kertoi että Albuquerquesta saa niin isoja pihvejä ettei kukaan ole vielä jaksanut syödä kokonaista/ tossa baarissa tajusin ekan kerran että se opiskelija-tyttö onkin oikeesti poika. ja niin edelleen. Käytiin ajanvietteeksi myös katsomassa rakenteilla olevaa hienoa pilvenpiirtäjää, jossa oli asunto myynnissä. itse asuntohan oli siis makee ja kallis paikalliseen hintatasoon nähden, mutta mielenkiintoisinta oli nähdä se valtava työmaa, jossa nukkui työläisiä riisisäkeillä ananaspussi vatsan päällä.

Bangkokista matka jatkui Pohjois-Vietnamiin ja Hanoihin, joka on aasialaiseksi suurkaupungiksi aika söötti ja vihreä paikka. elämä on siellä pitkälle rakentunut pienen järven ympärille ja vanhaan kaupunkiin, joka on kaikessa kauneudessaan aika mahdoton paikka. liikenne on harvinaisen haastava erityisesti vanhassa kaupungissa, jossa ei ole jalkakäytäviä ja jossa siis kävely tapahtuu aika pitkälle valtavan (!) skootteri- ja prätkäsuhinan ja sekoilun seassa. kadunylitys on pitkiä hermoja vaativa tapahtuma, mopot kun eivät missään vaiheessa pysähdy tai anna tietä, vaan ylitys tapahtuu käytännössä kävelemällä ja väistelemällä hitaasti (ei juoksemalla!) keskelle kymmenenkaistaista ja -suuntaista tietä, jossa ei sääntöjä tunneta. tässä kaupungissa ei liikenteessä auta odottaa "sopivaa paikkaa", sillä sitä ei tule. kolmen Hanoissa vietetyn päivän jälkeen totesimme että "täällähän alkaa jo pikkuhiljaa viihtyä". Hanoista teimme retkiä pohjoisen maaseudulle, lisäksi kiipesimme myös vuorille katsomaan hienoa vuoren sisään muotoutunutta pagodaa (temppeliä), jossa oli paljon pyhiinvaeltajia. ihanan idyllistä maaseutu-meininkiä ja uskomattoman hienoja maisemia, kuten myös Halong Baylla Hanoista itään päin. Halong Baylla vietimme kolme kokonaista päivää. Halongin reissu oli ehkä yksi hauskimmista reissuista taas miesmuistiin. paljon uusia hauskoja tuttavuuksia, kajakointia, trekkingiä, syöpöttelyä ja juopottelua. ensimmäinen yö laivassa jäi aika pysyvästi mieleen kaikessa kauheudessaan: sähköt meni poikki yöllä ja pikkuriikkisen hytin kuumuus alkoi täten hipomaan jo meikäläisenkin sietämättömyyden rajaa. jossain vaiheessa olin jo ihan varma että olen sairastunut dengue-kuumeeseen, olo oli todella tukala ja kieriskelin epätoivoisena yököttävässä läpimärässä hikilakanassa. eikä siinä kaikki. ei mennyt aikaakaan siitä kun luulin ettei enää tämän pahemmaksi voi olo mennä, kun alkaa laivarottien mekastaminen suoraan sängyn alta. rotilla ei varmastikaan ole montaa ystävää maan päällä (eikä taivaissa), mutta omaa suhdettani rottiin voi jo kutsua pelkotilan ilmentymäksi. en ihan heti keksi mitään kamalampaa kuin rottaperheen kohtaaminen pienessä laivakabinetissa. mieluummin söisin vaikka kasan grillattuja torakoita. siinä sitten kärvisteltiin minä ja rottaperhe ja odoteltiin että aamu valkenee. eikö valvottaminen ole tehokkaaksi todettu kiinalainen kidutuskeino? entäs valvottaminen yhdistettynä vaaleanpunaisten kumihäntien tasaiseen taputukseen lattiaa vasten? laivayökokemus oli joka tapauksessa hyvin mielenkiintoinen kaikessa karmeudessaan ja kidutuksen jälkeen alkoikin heti aamusta rankka trekking, joka ei tod. ollut mikään turisteille räätälöity juttu, vaan hurjaa kiipeilyä vuorilla rantasandaaleissa. ehkä yksi hienoimmista kokemuksista vähään aikaan. tai ehkä ikinä.

Vielä vietnamilaisesta elämänmenosta sen verran, että arkipäivässä ei tuntunut buddhalainen uskonto näkyvän merkittävästi. toki Vietnamin maaseudulla (jossa elää myös hyvin paljon eri heimoja ja uskontokuntia) on kovastikin eri meininki kuin kaupungeissa. Thaimaassa kun korostuu buddhalaiseen mentaliteettiin kuuluva kasvojen menettämisen pelko ja täten rauhallinen&harmoninen suhtautuminen kaikkeen ja kaikkiin, ei näillä arvoilla näyttänyt olevan kovin suurta roolia Vietnamilaisessa elämänmenossa. varmasti on politiikalla ja vuosikymmeniä kärsityllä sodalla oma vaikutuksensa ollut myös kulttuuriperinteisiin ja ihmisten asenteeseen. usein avuliaimmat ihmiset tosin löytyvät sieltä kaikista köyhimmistä ja kurjimmista oloista. jokaisessa maassa on jengiä joka junaan ja toki täälläkin näkyi myös hyviä ja rehellisiä ihmisiä, mutta noin yleisesti on hyvä olla varuillaan "ystävällisten" ihmisten kanssa, nämä kun vietnamissa valitettavan usein tuntuvat haistavan rahan joka paikassa. ikävin asia on tietenkin se, että juuri näiden rahanahneiden ystävien ansiosta (joita näyttäisi olevan siis vaihtelevasti eri yhteiskunta&ikäluokissakin) menee helposti luottamus koko yhteiskuntaan. harmittaa kaikkien niiden kivojen vietnamilaisten puolesta. juuri niinkuin meitä suomalaisia harmittaa se että Tallinnan örveltäjät ovat pilanneet kaikkien suomalaisten maineen Virossa. pala sydäntä jäi joka tapauksessa Vietnamiin.

Seuraavat matkakohteet olivat taas Thaimaanlahden puolella, Koh Tao ja Koh Phangan. sukelluskurssille en saanut osallistua kun olin nuhainen juuri kurssin alkaessa. olin tästä ratkaisusta loppupeleissä ihan tyytis, sen verran jännitti ne whalesharkit. jos ne kato luulee mua vaikka planktoniks. mutta joogakurssilla kävin ja hienolla kalastusreissulla. niin ja tietysti hurjasti mopoilua. lomakylän omistaja valmisti nappaamani Long fin-nimisen iiison ja hienon kalan (pyöreä ja littana, päässä pitkä evä) illalliseksi thaimaalaisittain tulisella kastikkeella. ja tämä ei muuten ole kalajuttu. oli lähellä etten viskannut virveliä veteen hengestään taistelevan kalan napattua kiinni, en ole tod. tottunut siihen että sillä ongella saa joskus muutakin kuin pelkkää sinilevää. laitan jossain vaiheessa kuvamateriaalia. yksi kuvahan kertoo kai enemmän kuin tuhat sanaa joten lopetan nyt tän jutun tähän.

Julistan rokkikesän alkaneeksi illan Ozzyn konsertilla! (syököhän se elävän lepakon?) Rokkikesä jatkuu George Michaelin (laulaakohan se wakemeupbeforeyougogon?), Jazzien (saadaanko tällä kertaa piikkiaita leirin ympärille?) ja Nenan (say no more!) tahdissa. Unohtamatta tietysti kaikkia kesän ilmaiskonsertteja ja muita. Eikä edes syksy saa rokkia taantumaan! Gwen Stefani (siis miten korkeet korot?) ja ihana Ayo ilahduttaa juhlaviikoilla. Jälkimmäiseen on vielä lippu-asia auki. Kenttiä lainaten, Musik non stop.

p.s. matka-rapparia tulossa asap.

kiire on i.n.f.e.r.n.a.a.l.i.n.e.n. 

eikä kiire kuulemma ole nykyään edes muotia. tässä sitä siis ollaan ja hakataan konetta hullun kiilto silmissä aamusta iltaan ja päivästä toiseen eikä olla edes muodikkaita. minkäs teet?