nyt koetellaan lyhytpinnaisen ihmisen hermoja todenteolla. tämäntyyppiset jutut ovat kyllä parasta “anger managementtia” ja haastavat tulisieluisen ihmisparan äärirajoilleen sekä velvoittavat uskomattomiin hermojenhallintakynnyksen ylittämisiin. tällä kertaa en kuitenkaan koe löytäneeni uutta henkisen kehityksen ulottuvuutta vain sen takia, etten heittänyt ketään millään esineellä päähän- vaan lähinnä kiukuttaa ajatus siitä että tapahtuneen ansiosta ollaan taas askel lähempänä täydellisen epäluottamuksen painavaa taakkaa. luottamukseni ihmisiin näyttää surkastuvan päivä päivältä ja ehkä pian voidaan jo puhua paranoidista, joka ei usko mitään eikä ketään.
sain töihin postia “Scandinavia Today”-verkkolehdestä ja siinä ihmetellessä soikin jo puhelin ja John B:ksi esittäytyvä myyntimies sanoi haluavansa kirjeellään vain tarkistaa, onko yrityksemme yhteystiedot ko. lehden rekisterissä ajantasalla. Varmistin moneen otteeseen, että voinhan nyt olla varma, etten ole sitoutunut mihinkään laittamalla nimeni paperiin. Sanoin myös hyvin selkeästi, että emme halua mitään lehti-ilmoituksia tai muuta lehteensä. Ja herra siihen että “tietysti voit olla varma ja no payment ja no money jne.” ja että siinä tapauksessa että haluamme jonkinnäköisen bannerin lehteensä, voimme olla itse yhteydessä heihin ja lähettää ilmoitus-aineiston eteenpäin sähköpostitse. Ihmettelin lehden toimintaa mutta ajattelin että tämä on vain tämän lehden tapa toimia ja myyntimieskin oli niin mukava kaikessa outoudessaan. Ja tänään rapsahti 8.000 euron lasku firmalle, jossa liitteenä paperi, jossa allekirjoitukseni ja laskussa otsikkona “banner”.
voin kertoa että olen tämän päivän setvinyt tätä asiaa jopa lehden toimitusjohtajaa myöten. uskomaton juttu. vetosin John B:n selkeään tarkoitusperäiseen harhaanjohtamiseen ja sanoin että olen tehnyt sanallisen sopimuksen puhelimessa, jossa minulle on moneen kertaan vakuutettu paperin olevan vain ja ainoastaan rekisteritietojen tarkistamista varten. mutta ei, ei, ei. maksun peruuttaminen ei kuulemma missään tapauksessa tule kyseeseen, sillä nimeni on virallisessa paperissa, joka on samaten tilaus. enkä pysty tietenkään todistamaan keskusteluani John B:n kanssa. lopulta olivat keinot vähissä, joten vetosin jo toimivaksi todettuun keinoon ja sanoin ottavani yhteyttä lakimieheeni. voisi kuvitella että virallisella lehdellä ei ole intressejä lähteä tällaisessa tapauksessa setvimään asiaa lakimiehen kanssa, mutta niinpä on heilläkin kuulemma oikein hyvät lakimiehet. (ja hyvä on ollakin, ottaen huomioon ko. puljun toimintatavat.) viimeinen vetoomukseni oli se, ettei meidän firmassa ole virallista nimenkirjoitusoikeutta kuin tj:llä, ja tämä asiahan itseasiassa mitätöi allekirjoitukseni tämäntyyppisessä virallisessa paperissa ja -kiistassa. siinä tapauksessa verkkolehti lakimiehineen kuulemma lähettää uuden laskun iloisesti kotiosoitteeseeni.
James Bond ei ehkä sittenkään ole niin kaukana totuudesta sloganillaan ”älä luota kehenkään”. Eikä tässäkään tapauksessa tarvinnut poikkeuksen vahvistaa sääntöä.
Ja täältä mustalta listaltahan se helvetin pulju löytyikin: http://www.muskrat.fi/lista.htm
