LEIJONANMAITO

Tällaisen setin sain ystävänpäivänä hyvin lämpöiseltä ellei kuumalta ystävältä. Mitäs pidätte? Jos siis tarvitsette jatkossa remontti-apua, riennän viivana paikalle pinkin haalarin ja pinkin vasaran kera. Ja salkkukin on kuin suoraan jostain italian mafian leidi-osastolta. Ja newsflash: Liity Suureen Suomalaiseen Kirjakerhoon, niin sinullakin on mahdollisuus remontoida elämäsi vaaleanpunaiseksi. miksikäs ei? (www.kirjakerho.fi)

(salkussa on myös pinkki huivi, valkoiset hanskat joissa maalattuna pinkit vasarat, raportointimuistio jossa kannessa lukee "pink hammer-why not?" - ja vaaleanpunaista laastaria!!)

työpaikan keittiössä asuu varmasti valtakunnan järeimmin massatuhoasein varustettu julma ja periksiantamaton keittiö-armeija. armeija on ankkuroitunut tiskikoneen ja kompostin välimaastoon, joka on täydellinen näköalapaikka vihollisten tarkkailuun ja mahdollisten sota-signaalien havainnointiin. nämä niin kutsutut nopean toiminnan joukot eivät ammuksissaan turhia säästele, vaan tulittavat varmuuden vuoksi jopa vihollisen omalle reviirille (ts. työhuoneeseen).

tänään laitoin tiskikoneeseen lautasen, joka ei valmiiksi kiiltänyt puhtauttaan, vaan näytti siltä, että sitä todellakin oli käytetty. paha strategiavirhe. toinen päivä laitoin kahvikupin väärään asentoon tiskikoneeseen. ja seisotin omaa puurolautasta omalla työpöydälläni kokonaisen päivän. kaksi virhettä samana päivänä. puhumattakaan teepussista, joka oli kompostin sijaan tipahtanut sekaroskikseen. uskokaa tai älkää, mutta olin myös kerran todistamassa vieressä kun omien joukkojeni sotilas kaivoi käskystä kompostista jotain sinne kuulumatonta, kun keittiö-armeija seisoi vieressä tähdäten suoraan ohimoon. taidan sittenkin vaihtaa maiharit ja peltipaidan läpsyköihin ja aurinkohattuun ja mennä sivariksi kukkatarhalle.

viitaten edellisen postauksen kommenttiin, saa tässä kohtaa kertoa juttuja ajoilta ennen tekstareita. mulla on heti aika hyvä liittyen "me mäcillä ollaan vaan ja hengaillaan"-aikaan.

hengattiin siis tiksin mäkillä ja kuljettiin sinne kahdella bussilla. ei me siellä ikinä mitään taidettu syödä, mutta juotiin hullunraivolla teetä styroksimukeista, joita oli kiva pureskella pikkiriikkisiksi palasiksi- ja seisoskeltiin oven edessä tukkimassa maksavien asiakkaiden tietä. mäkin pihassa oli vielä tuohon jumalanaikaan yleisöpuhelin, jota käytimme kännykän korvikkeena. kaikilla meillä hengaajilla oli kukkarossa mäkin yleisöpuhelimen numero, johon soitimme aina etukäteen tarkistaaksemme, onko ketään tuttuja hengailijoita "mestoilla". kutsuimme näitä "mäkkiläisiksi". aina sieltä vastasi tero tai heikki tai joku muu mäkkiläinen ja osasi kertoa että "tultiin just röökille, kaikki muut on inessä ja joku jätti jonkun" ja niin edelleen. Ja viitaten tohon susanin ja pm vanhasen tekstarilla jättämiseen- tais joku jättää jonkun joskus tiksin mäkin yleisöpuhelimella.