LEIJONANMAITO

Salin pukkarissa kokoontuvat kaikenkarvaiset köyhänmiehenpsykologit ja muut maailmanparantajat setvimään. Aihepiirit mutkittelevat työelämän totuuksista hullujenpäivien tarjontaan ja väärin perustein jaettuihin parkkisakkoihin. Eräskin päivä tässä verkkareita jalkaan vetäessä sain juorujanoni tyydytettyä hetkeksi kuunneltuani sorrettujen työnorjien kiivasta debattia siitä, kumpi on todellisuudessa rankempaa, työ lastentarhantätinä vaiko työ konttorirottana. tarhatäti aloitti keskustelun perus-työonpaskaa-tilityksellä. päiväkodin henkilökuntaa on kuulemma liian vähän ja pelkästään lasten pukeminen happihyppelylle on aikamoisen ponnistuksen takana- kun on se parikymmentä kakaraa kahta tätiä vastaan. tänäänkin oli joku muksuista saanut raivarit; rimpuillut lattialla, potkinut kengät pois jalastaan- ja vielä viimeisenä kirsikkana tämän kakun päällä- puhallellut sylkykuplia tarhatädin naamaan. hetken aikaa päiviteltyään, avautui taas konttorirotta vuorostaan konttorityön vaikeudesta; selkään ja hiirikäteen sattuu, asiakkaat hiilenä, pomo hengittää niskaan ja kolleega on työpaikkakiusaaja. tähän vastineena tarhatäti tokaisi jo aika tiukkaan sävyyn "kuule tule vaan meille edes kerran katsomaan sitä touhua niin ymmärrät miten rankkaa voi oikea työ olla pahimmillaan". konttorirotta näytti selkeästi jo hiukan hiiltyvän keskustelun sävystä ja yritti siinä myös kovasti keksiä lisäargumentteja konttorityön haastavuuden todistamiseksi. 

sivustaseuraajalla on aina se etu, että voi siinä salakuunnellessa itse keskittyä puhtaasti asian ytimeen eikä tarvitse haaskata ajatusenergiaansa puhumiseen tai toisen äsyttävyyteen perusteettomine kommentteineen. kumpi on siis absoluuttisesti rankempaa, työ lastentarhanopettajana vaiko työ toimistossa? aika hyvä ja haastava kysymys, eikö. itselläni ei juurikaan muuta kokemusta ole päiväkodista kuin joskus keltaruskeiden potkupukujen aikakautena sylkykuplajengin puheenjohtajana. mutta sen voin sanoa, että likaisentyönlisää pitäisi kyllä molemmista jobeista maksaa, ei tässä toimistotyössäkään nimittäin sylkykuplilta säästy.

Lähtö 29.4. BKK-Hanoi. Paluu 29.5. suoraan keskelle suomen ihanaa suvea. sori kaverit, ei (periaatteessa) tarkoitus leuhkia- vaan tämän reissun eteen on paiskittu töitä viime aikoina selkäranka solmussa. en pysy housuissani.

kansalaisvelvollisuus suoritettu. jiihaa! tässä äänestyskäytännössä suljetulla lipulla on jotain niin uskomattoman juhlallisen isänmaallista, että meinaa itku tulla aina poistuessa äänestyspaikalta. vain finlandia-hymni ja urhon muotokuva taustalta puuttuvat. ja uskokaa tai älkää, mutta en ole ainut hullu, sillä kaveri kertoi myös pidätelleensä eilen itkua postin kulmalla. elämäni tähtihetkiin lukeutuu varmasti se kun sain presidentinvaaleissa tiputtaa oman vaalipiirini ensimmäisen täytetyn äänestyslipukkeen typötyhjään vaaliuurnaan. (pitäiskö hankkia elämä)?

toimari seisoi hätää kärsivän näköisenä ovella heti aamusta " mitä ihmettä nää kaikki ihmiset yrittää viestittää mulle, kaikissa sähköposteissa jotain kummallisia merkkejä joka lauseen perässä. aluksi luulin, että se on se yks rouva hankintapäällikkö, joka yrittää jotain vispiläkauppaa näillä ihme merkeillään, vaikka on naimisissa ja kaikki. mutta nyt näitä merkkejä tulee jo miehiltäkin..!?".

Otin siinä hetken aikaa lukua ennenkuin tajusin. hymiöt! otin oitis paperin ja kynän esiin ja demonstroin:  :)  ; )   : D  ; D   : (   : P  x)  näitäkö tarkoitat? "juuri noita!säkin osaat ton koodikielen? missä näitä oikein opitaan/miksei kukaan oo opettanut mulle/ miten näitä oikein pitäisi lukea" ja liuta muita kysymysmerkkejä sinkoili ympäri huonetta. Luulin hetken aikaa ettei tämän paremmasta naurusta niin väliä- kunnes asia kristallisoitui lopullisesti maansa myyneelle miehelle oviaukossa. "AI ETTÄ VINKKAAVA SILMÄ!? tämä on jo ihan liikaa! mitä nää kaikki miehet oikein haluaa multa kun lähettelevät jatkuvalla syötöllä jotain VINKKAAVIA SILMIÄ?!!" hetken aikaa luulin jo että minä olen se reppana, jonka kuolinsyy-todistuksessa lukee "tukehtuminen nauruun".

Mikäli on vaikeuksia löytää sopivaa ehdokasta maalisvaaleihin, niin kokeilepa Naama-vaalikonetta, joka valitsee siis näköisehdokkaan itsellesi oman kuvasi perusteella. Sain aika monta "hyvää" ehdokasta vaihtelevasti eri puolueista, joista Pentin kanssa kohdattiin 77 prosentilla. Tässähän ollaan Penan kanssa kuin paita ja peppu tai veljekset kuin ilvekset. (Olen kyllä ihan vakavastikin sitä mieltä, että meissä on yllättävän paljon yhdennäköisyyttä jos ottaa brillit pois).

http://www.naama.fi/

Pentti

Ehdokasnumero: 48
55 vuotta
Kymi
SDP

Nestlé kokeilee parhaillaan uutuus-jugurttimurojen kanssa  toisenlaista "product placementtia" jakamalla salilla maistiaisia seisovasta myymälästandysta, tiedättehän sellainen pahvihylly, mihin on pinottu muropaketteja päällekkäin ja vierekkäin. Makeistuotteilla ja kosmetiikalla näkyy usein myymälöissä tämäntyyppistä kampanjointia.

Keräsin eilen salikassin täyteen ilmaisia muropaketteja ja suunnistin iloisesti ruokakauppaan. (Jipii, reppu täynnä ilmaista tavaraa!) Täysin ajatuksissani ja sekaisin ilmaisista muroista, jatkoin "ilmaisen tavaran" lappaamista salikassiin myös ruokakaupan hyllystä! S-Marketin kosmetiikkaosastolla oli muun muassa Halvan standyssa niitä ruutusalmareita isoissa perhe-bokseissa ja niinpä minä päätin tällä kertaa olla kohtuullinen ja heittää vain yhden karkkilaatikon kassiini kolmen sijaan. Olin jo siinä jonkun aikaa tepastellut ympäri markettia kun ajatus kirkastui yhtäkkiä sen verran että "apua herranjumala mein gott dear lord, eihän nää tavarat for fuck´s sake oo ilmaisia! Ja eiku takaisin Halvan hyllylle nöyränä palauttamaan varastettu karkkilaatikko. onneks ei ollu vartijoita kulmilla notkumassa.