sylkykuplia pukuhuoneessa
Salin pukkarissa kokoontuvat kaikenkarvaiset köyhänmiehenpsykologit ja muut maailmanparantajat setvimään. Aihepiirit mutkittelevat työelämän totuuksista hullujenpäivien tarjontaan ja väärin perustein jaettuihin parkkisakkoihin. Eräskin päivä tässä verkkareita jalkaan vetäessä sain juorujanoni tyydytettyä hetkeksi kuunneltuani sorrettujen työnorjien kiivasta debattia siitä, kumpi on todellisuudessa rankempaa, työ lastentarhantätinä vaiko työ konttorirottana. tarhatäti aloitti keskustelun perus-työonpaskaa-tilityksellä. päiväkodin henkilökuntaa on kuulemma liian vähän ja pelkästään lasten pukeminen happihyppelylle on aikamoisen ponnistuksen takana- kun on se parikymmentä kakaraa kahta tätiä vastaan. tänäänkin oli joku muksuista saanut raivarit; rimpuillut lattialla, potkinut kengät pois jalastaan- ja vielä viimeisenä kirsikkana tämän kakun päällä- puhallellut sylkykuplia tarhatädin naamaan. hetken aikaa päiviteltyään, avautui taas konttorirotta vuorostaan konttorityön vaikeudesta; selkään ja hiirikäteen sattuu, asiakkaat hiilenä, pomo hengittää niskaan ja kolleega on työpaikkakiusaaja. tähän vastineena tarhatäti tokaisi jo aika tiukkaan sävyyn "kuule tule vaan meille edes kerran katsomaan sitä touhua niin ymmärrät miten rankkaa voi oikea työ olla pahimmillaan". konttorirotta näytti selkeästi jo hiukan hiiltyvän keskustelun sävystä ja yritti siinä myös kovasti keksiä lisäargumentteja konttorityön haastavuuden todistamiseksi.
sivustaseuraajalla on aina se etu, että voi siinä salakuunnellessa itse keskittyä puhtaasti asian ytimeen eikä tarvitse haaskata ajatusenergiaansa puhumiseen tai toisen äsyttävyyteen perusteettomine kommentteineen. kumpi on siis absoluuttisesti rankempaa, työ lastentarhanopettajana vaiko työ toimistossa? aika hyvä ja haastava kysymys, eikö. itselläni ei juurikaan muuta kokemusta ole päiväkodista kuin joskus keltaruskeiden potkupukujen aikakautena sylkykuplajengin puheenjohtajana. mutta sen voin sanoa, että likaisentyönlisää pitäisi kyllä molemmista jobeista maksaa, ei tässä toimistotyössäkään nimittäin sylkykuplilta säästy.
No. Kyllä mä oon sillä kannalla että lastentarhantädin homma on rankempaa.
TOIMISTOduunissa (konttoreita on mun mielestä vain yli 100-vuotisilla metallialan tehtailla) sylkykuplat on kuitenkin pääosin joko sähköisiä tai verbaalisia, eikä niiden sylkijää välttämättä tarvitse katsoa silmästäsilmään.
Kyllä meikäläisellä katkeis selkäranka viimeistään kahdessa päivässä, jos joutuis käsittelemään kymmenen alle kouluikäisen kiukunpuuskaa vaatetuksen yhteydessä. Pari tuntia kummitytön luonakin saa aikaan rasitusastmankohtauksen, vaikka sen mutsi ois paikoilla.
Comment by Neiti O — March 29, 2007 @ 9:27 am
näinpä. mun mielestä konttori-sana kuvaa osuvammin tätä paperipölyssä uivaa eiminkäänväristä huonetta, jossa kökötetään päivästä toiseen ja kurkistellaan sälekaihtimien välistä onko ilmoja pidelly. mutta siis oon ehdottomasti samaa mieltä siitä, että lastentarhanopettajan työ kuulostaa hurjan rankalta. toimistossa työskentely ei vaadi samalla tavalla fyysistä jaksamista, mutta joskus se jatkuva henkinen taistelu ylitsepääsemättömän vaikeita esimiehiä, asiakkaita ja kolleegoja vastaan ja puolesta saattaa myös vaatia semmosta sosiaalista jaksamista, että sitä voi kyllä mielestäni täysin häpeilemättä verrata fyysisestikin rankkaan kokemukseen. ja se on varmasti totta, ettei täällä tarvitse aina katsoa sylkijää silmiin mutta ne kuplat saattavat tosin olla aika paljon isompia.
Comment by lellu — March 29, 2007 @ 11:02 am
Mun toimiston seinät on auringonkeltaiset, ja edessäni on neljämeetriä korkea, kaksjapuoli leveä ikkuna suoraan tapahtumien ytimeen eli Hämeentielle. Tämä kuvastaa ajatuksen auringoniloista lentoa ja ennenkaikkea avarakatseista yrityskuvaa
DDD
No juu. Mutta mun mielestä on kuitenkin kivempi toimia työssäni aikuisten ihmisten kanssa, vaikka niistä ihan jokainen ei aina aikuisen kaltaisesti käyttäydykään. Johtunee ihan siitä etten oikein tykkää lapsista. No, kummityttö on vähän niinkun poikkeus.
Useimmilla valkokaulustyöläisillä on tänä päivänä kuitenkin se kaikkein raskain stressitekijä, eli epävarmat tulevaisuudennäkymät. Ehkä toi pomo-osaston sietäminenkin liittyy siihen.
Comment by Neiti O — March 29, 2007 @ 1:11 pm
oho! kyllä nyt täytyy tempaista pensseli kainaloon ja maalata meidänkin konttorin seinät keltaiseksi. vakavasti puhuen oon ihan varma että tommonen pirteempi ilme työpaikalla edesauttaa luovaa toimintaa. mulla näkyy tosiaan niiden konttorinväristen kaihtimien läpi iso harmaa varastorakennus ja rekkoja. kaipa niistäkin joku hullu vois onnistua jotain inspiraatiota löytämään. mutta käytävän ja keittiön ilme piristyi kun iskin seinän täyteen hienoja piirrettyjä perhepotretteja “hullunkurisista perheistä”. teetin joskus messuja varten nää taulut ja niinpä päätin kokeilla josko työteho paranisi niitä ihmetellessä.
Comment by lellu — March 29, 2007 @ 4:00 pm
Omassa etelähelsinkiläisessä konttorissani pääsen aitiopaikalta vertailemaan tarhatätien ja konttorirottien työtä. Edessäni olevan ikkunan takana nimittäin sijaitsee päiväkodin piha, johon pari kertaa päivässä tuodaan 20 huomioliiveihin puettua pötkylää talvitamineissaan. Mahtavaa seurata kun minikokoiset neonkeltaiset michelin-ukot pyörii ikkunan alla tomerana. Kiireisiä ne tarhatädit kyllä on, koska nää topatut raukat eivät kaaduttuaan pääse itse ylös ja niitä pitää koko ajan olla nostamassa pystyyn. Mun sydämen on vienyt täydellisesti sellanen just kävelemään oppinut huomioliivityyppi, joka tässä eräänä päivä makasi useamman minuutin mahallaan tossa mun ikkunan alla nostajaa odotellen. Ja oli tyyni kuin viilipytty! Ilmeisesti tiesi, että auttaja saapuu - ennemmin tai myöhemmin. Tästä voimmekin siis päätellä, että konttorirotat ovat kuitenkin kiireisempiä kuin tarhatädit, koska veikkaan, että jos heittäytyisin kopiokoneen edustalle mahalleni niin kukaan ei kyllä ehtis auttaa mua pystyyn…
Comment by Emmi — March 30, 2007 @ 6:40 am
LOLLOLLOL…!! aika hyvä argumentti, mutta ei perustu faktatietoon ennen kuin kokeilet. luulen että huomioliivi auttaisi olennaisesti työkavereita huomaamaan sut siinä kopiokoneen edustalla?
Comment by lellu — March 30, 2007 @ 1:22 pm
Käyn usein lueskelemassa blogiasi, vaan en vielä ole kommentoinut, mutta nyt kynnys ylittyi - sen verran herkullisesta aiheesta on kyse.
Nuo kaksi ed. mainittua duuniahan ovat toden totta hyvin erilaisia, eiköhän tarhatädin työ ole osittain aika fyysistä (ja hermoja vaativaa), kun taas officessa pitää hermon lisäksi olla paitsi perslihakset kunnossa, myös ajattelun pitää jotenkin sujua? Eli mun mielestä aika heikot lähtökohdat vertailla sitä, kumpi työ on raskaampaa.
Kuka / mikä taho ylipäänsä voi määritellä sen, mikä työ on kaikkien kuluttavinta tai raskainta? Eiköhän se ole yksilö itse? Ja tiettävästi kaikissa duuneissa on hyvät ja huonot puolensa - ammatinvalintakysymyksiä mun mielestä.
Comment by Anu — April 4, 2007 @ 1:19 pm
munkin mielestä aika herkullinen aihe! oon ihan samoilla linjoilla, ettei tällaisia täysin eri tyyppisiä työnkuvia voi ihan tosissaan verrata keskenään. juuri tämän takia pidän suhteellisen perusteettomina kommentteja tyyliin “tule vaan meille niin näet mitä oikea työ on..” tms. ja loppupeleissähän ihmisen persoonallisuus kai on aika ratkaisevassa asemassa. uskon, että itselleni voisi olla aika haastava tehtävä yhtäkkiä tästä vaihtaa toimistohommat johonkin ns. ihmisläheisempään duuniin kuten työ päiväkodissa- ja saattaisi taas olla päiväkodinopettajalle vastaavasti aikamoinen ponnistus istua vaikka tossa mun paikalla yskimässä paperipölyä. joten mielestäni ainoa mahdollinen (=teoreettinen) tapa verrata näitä kahta ammattia työn haastavuudessa, on tehdä se täysin absoluuttisessa mielessä jossa on vain kaksi muuttujaa (tarhatyö versus toimistotyö), ja jossa poissuljetaan kaikki todelliset “häiriömuuttujat” kuten ihmisen persoonallisuus- ja täten esim. stressinsietokyky.
Comment by lellu — April 5, 2007 @ 3:30 pm
Asiasta viidenteen…Lellu, et kai ole suunnitellut alan vaihtoa???
http://www.iltasanomat.fi/viihde/uutinen.asp?id=1350105
Comment by Neiti O — April 12, 2007 @ 10:05 am
heh..noin niinku lähtökohtaisesti en ole kiinnostunut nuorten pimujen alusvaatekuvista, mutta nyt kyllä kieltämättä kiinnostais nähdä minkä näköinen tyyppi. mikäli se olen minä niin en voi lähtökohtaisesti poissulkea sitä mahdollisuutta, että olisi pohjilla muutama teerenpelin vapaallakädellä valmistettu sipakka.
Comment by lellu — April 12, 2007 @ 11:31 am
UPDATEA LELLU!!!!
Comment by Nina — April 17, 2007 @ 10:12 am