No niin. yritän nyt näin lounastauolla virittäytyä uudelleen lomatunnelmiin kuukauden ajalta ja kiteyttää reissun parhaat palat tähän kun nyt kerran lupasin.
Matka alkoi siis Bangkokista, jossa sekosin taas täydellisesti mainiosta ruuasta ja maanisesta shoppailusta. Paikkahan on siis mulle ihan ostoparatiisi kun saan kerrankin ostella oikean kokoisia vaatteita. (normaali tilannehan on täällä siis se, että aina kun löydän kivan jakun tms., ei sitä löydy nukenvaatteena mulle). välillä sain jopa valita hyllystä L-koon paitoja, pienemmät kun jämähtivät boobseista kiinni ja tämäkös ilahdutti kovasti ("ohhoh, onpas mulla ihan VALTAVA varustus")! mutta se siis shoppailusta. tekis kyllä mieli vielä kertoa, mitä kaikkea ostin, mutta ehkä toinen kerta sit. käytiin myös yliopistolla moikkaamassa opeja ja muita tuttuja, lähes kaikki tutut treffasin vuokranantajasta lähtien. voi kun ne "uudet" opiskelijat on siellä niin nuoria..vai oonko mä vanha? talo, jossa asuin kuusi vuotta sitten, oli purettu ja tilalle rakennettu "hienompi". joopajoo. eikä kaupastakaan saanut enää sitä ihanaa vihreetä limonadin ja tonicin sekotusta ja katukeittiön omistajakin oli vaihtunut. miksei kaikki voi aina olla niin kuin aina ennen?! kampuksella vierailu oli joka tapauksessa ehkä yksi reissun kohokohdista. uskomattoman paljon vanhoja muistoja palasi mieleen kuin salamaniskusta, tavallaan merkityksettömiltäkin tuntuvia asioita thaimaan ajalta. "tossa tuli silloin vastaan se käärme/ tossa kulmassa se kulkukoira lähti juoksemaan perään/ tossa oli se kahvila missä ne pelas aina sitä counterstrikea/ tossa kuulin ekan kerran sen yhen kivan biisin ja oli päällä se uus tekonahkainen kirkuvanpurppura hame (joka on muuten aivan kamala..)/ tossa astuin lasinsiruihin paljain jaloin/ tossa syötiin ekan kerran sitä papaijasalaattia kun se tyyppi kertoi että Albuquerquesta saa niin isoja pihvejä ettei kukaan ole vielä jaksanut syödä kokonaista/ tossa baarissa tajusin ekan kerran että se opiskelija-tyttö onkin oikeesti poika. ja niin edelleen. Käytiin ajanvietteeksi myös katsomassa rakenteilla olevaa hienoa pilvenpiirtäjää, jossa oli asunto myynnissä. itse asuntohan oli siis makee ja kallis paikalliseen hintatasoon nähden, mutta mielenkiintoisinta oli nähdä se valtava työmaa, jossa nukkui työläisiä riisisäkeillä ananaspussi vatsan päällä.
Bangkokista matka jatkui Pohjois-Vietnamiin ja Hanoihin, joka on aasialaiseksi suurkaupungiksi aika söötti ja vihreä paikka. elämä on siellä pitkälle rakentunut pienen järven ympärille ja vanhaan kaupunkiin, joka on kaikessa kauneudessaan aika mahdoton paikka. liikenne on harvinaisen haastava erityisesti vanhassa kaupungissa, jossa ei ole jalkakäytäviä ja jossa siis kävely tapahtuu aika pitkälle valtavan (!) skootteri- ja prätkäsuhinan ja sekoilun seassa. kadunylitys on pitkiä hermoja vaativa tapahtuma, mopot kun eivät missään vaiheessa pysähdy tai anna tietä, vaan ylitys tapahtuu käytännössä kävelemällä ja väistelemällä hitaasti (ei juoksemalla!) keskelle kymmenenkaistaista ja -suuntaista tietä, jossa ei sääntöjä tunneta. tässä kaupungissa ei liikenteessä auta odottaa "sopivaa paikkaa", sillä sitä ei tule. kolmen Hanoissa vietetyn päivän jälkeen totesimme että "täällähän alkaa jo pikkuhiljaa viihtyä". Hanoista teimme retkiä pohjoisen maaseudulle, lisäksi kiipesimme myös vuorille katsomaan hienoa vuoren sisään muotoutunutta pagodaa (temppeliä), jossa oli paljon pyhiinvaeltajia. ihanan idyllistä maaseutu-meininkiä ja uskomattoman hienoja maisemia, kuten myös Halong Baylla Hanoista itään päin. Halong Baylla vietimme kolme kokonaista päivää. Halongin reissu oli ehkä yksi hauskimmista reissuista taas miesmuistiin. paljon uusia hauskoja tuttavuuksia, kajakointia, trekkingiä, syöpöttelyä ja juopottelua. ensimmäinen yö laivassa jäi aika pysyvästi mieleen kaikessa kauheudessaan: sähköt meni poikki yöllä ja pikkuriikkisen hytin kuumuus alkoi täten hipomaan jo meikäläisenkin sietämättömyyden rajaa. jossain vaiheessa olin jo ihan varma että olen sairastunut dengue-kuumeeseen, olo oli todella tukala ja kieriskelin epätoivoisena yököttävässä läpimärässä hikilakanassa. eikä siinä kaikki. ei mennyt aikaakaan siitä kun luulin ettei enää tämän pahemmaksi voi olo mennä, kun alkaa laivarottien mekastaminen suoraan sängyn alta. rotilla ei varmastikaan ole montaa ystävää maan päällä (eikä taivaissa), mutta omaa suhdettani rottiin voi jo kutsua pelkotilan ilmentymäksi. en ihan heti keksi mitään kamalampaa kuin rottaperheen kohtaaminen pienessä laivakabinetissa. mieluummin söisin vaikka kasan grillattuja torakoita. siinä sitten kärvisteltiin minä ja rottaperhe ja odoteltiin että aamu valkenee. eikö valvottaminen ole tehokkaaksi todettu kiinalainen kidutuskeino? entäs valvottaminen yhdistettynä vaaleanpunaisten kumihäntien tasaiseen taputukseen lattiaa vasten? laivayökokemus oli joka tapauksessa hyvin mielenkiintoinen kaikessa karmeudessaan ja kidutuksen jälkeen alkoikin heti aamusta rankka trekking, joka ei tod. ollut mikään turisteille räätälöity juttu, vaan hurjaa kiipeilyä vuorilla rantasandaaleissa. ehkä yksi hienoimmista kokemuksista vähään aikaan. tai ehkä ikinä.
Vielä vietnamilaisesta elämänmenosta sen verran, että arkipäivässä ei tuntunut buddhalainen uskonto näkyvän merkittävästi. toki Vietnamin maaseudulla (jossa elää myös hyvin paljon eri heimoja ja uskontokuntia) on kovastikin eri meininki kuin kaupungeissa. Thaimaassa kun korostuu buddhalaiseen mentaliteettiin kuuluva kasvojen menettämisen pelko ja täten rauhallinen&harmoninen suhtautuminen kaikkeen ja kaikkiin, ei näillä arvoilla näyttänyt olevan kovin suurta roolia Vietnamilaisessa elämänmenossa. varmasti on politiikalla ja vuosikymmeniä kärsityllä sodalla oma vaikutuksensa ollut myös kulttuuriperinteisiin ja ihmisten asenteeseen. usein avuliaimmat ihmiset tosin löytyvät sieltä kaikista köyhimmistä ja kurjimmista oloista. jokaisessa maassa on jengiä joka junaan ja toki täälläkin näkyi myös hyviä ja rehellisiä ihmisiä, mutta noin yleisesti on hyvä olla varuillaan "ystävällisten" ihmisten kanssa, nämä kun vietnamissa valitettavan usein tuntuvat haistavan rahan joka paikassa. ikävin asia on tietenkin se, että juuri näiden rahanahneiden ystävien ansiosta (joita näyttäisi olevan siis vaihtelevasti eri yhteiskunta&ikäluokissakin) menee helposti luottamus koko yhteiskuntaan. harmittaa kaikkien niiden kivojen vietnamilaisten puolesta. juuri niinkuin meitä suomalaisia harmittaa se että Tallinnan örveltäjät ovat pilanneet kaikkien suomalaisten maineen Virossa. pala sydäntä jäi joka tapauksessa Vietnamiin.
Seuraavat matkakohteet olivat taas Thaimaanlahden puolella, Koh Tao ja Koh Phangan. sukelluskurssille en saanut osallistua kun olin nuhainen juuri kurssin alkaessa. olin tästä ratkaisusta loppupeleissä ihan tyytis, sen verran jännitti ne whalesharkit. jos ne kato luulee mua vaikka planktoniks. mutta joogakurssilla kävin ja hienolla kalastusreissulla. niin ja tietysti hurjasti mopoilua. lomakylän omistaja valmisti nappaamani Long fin-nimisen iiison ja hienon kalan (pyöreä ja littana, päässä pitkä evä) illalliseksi thaimaalaisittain tulisella kastikkeella. ja tämä ei muuten ole kalajuttu. oli lähellä etten viskannut virveliä veteen hengestään taistelevan kalan napattua kiinni, en ole tod. tottunut siihen että sillä ongella saa joskus muutakin kuin pelkkää sinilevää. laitan jossain vaiheessa kuvamateriaalia. yksi kuvahan kertoo kai enemmän kuin tuhat sanaa joten lopetan nyt tän jutun tähän.
