LEIJONANMAITO

Seferiina heitti haasteen pöytään, eli 7 faktaa minusta. tää on paha.

1. olen etikka-riippuvainen. tykkään etikasta niin paljon, että voisin hyvin juoda etikkaa vaikka suoraan pullosta.

2. en voi sietää hankalia ihmisiä. mikään ei saa varmaan kiukku-adrenaliinia korkeammalle kuin hankalaksi heittäytyvät ihmiset. tälläkin hetkellä alkaa aggressio nousemaan pintaan kun edes ajattelen asiaa.

3. on kauhean vaikea istua jalat siististi aloillaan pöydän alla. tekis aina mieli nostaa jalat ylös tuolille- myös palaverissa ja ravintolassa. mutta pystyn hillitsemään.

4. tykkään ihan sairaasti sushista, erityisesti tonnikala-avocado-yhdistelmästä.

5. en yhtään tiedä missä haluaisin asua.

6. olen ajoittain ylienerginen ja turhaudun kun en aina tiedä mihin kohdistaisin energian.

7. herään todella hitaasti. en juuri koskaan nouse aamuisin ylös vapaaehtoisesti ennen kuin olen ihan varma että on oikea hetki nousta. rakastan krapulattomia viikonloppuaamuja, jolloin saan nukkua puoleen päivään, nousta pirteänä, hakea lehden eteisestä ja valmistaa täydellisen aamiaisen, johon kuuluu kahvia, täydellinen voileipä (ts. päällä juustoa, kananmunaa, tomaattia, rucolaa ja sitruunapippuria), erittäin etikkaista tomaattisipulirucola-salaattia ja sairaan hyvää viljajogurttia.

siis tosi epistä.

ja päivitys edelliseen 18.7. http://www.iltalehti.fi/popstars/200707186367476_ps.shtml

Ystävämme Mikki Hiiri on tullut kaapista ulos Hamasin lasten tv-lähetyksessä. Käyttää kuulemma salanimeä Farfour Mouse.

Farfour-hiiri on kuitenkin hiljattain poistunut keskuudestamme marttyyrina ja oletettavasti siis lepää tälläkin hetkellä paratiisissa laakereillaan 72 neitsyt-hiiren ympäröimänä.

George Michaelin keikalla siis ja oli muuten älyttömän hieno show. Varmasti yksi parhaimmista konserteista taas miesmuistiin. Paikat oli kentällä, jossa nyt on yleensä aina enemmän tai vähemmän hyvä meininki, mutta tällä kertaa myös yläkatsomoita myöten koko yleisö näytti olevan ihan liekeissä! George kuulosti livenä vielä paremmalta kuin yhdelläkään hyvin miksatulla levyllä- se on jo jotain se. Kertakaikkisen hieno laulaja sekä upea taustabändi. Hienon tulkinnan kruunasi tyylillä tehty lavashow, ei varmaan jättänyt ketään kylmäksi. Alla oikean asiantuntijan arvostelu. Hyvin sä vedät Ykä!

p.s. jännä muuten, miten samantyyliset kommentit kuin ao. maininta "enimmäkseen jo teini-ikänsä ohittanut yleisö.." saa aina ihon kananlihalle "Aijaaha! MINÄKÖ muka teini-iän ohittanut"!?

"Vielä alkukesästä näytti siltä, että George Michaelin 44, vetovoima olisi historiaa. George Michaelin viime vuodet kun eivät ole olleet hiteillä lastattuja. Toisin oli 80-luvulla Wham!-yhtyeen kiiltokuvapoikana ja soolouran alussa. Viimeisen 11 vuoden aikana Michael on tehnyt vain kolme albumia ja kiertueella hän oli viimeksi 15 vuotta sitten. Kaiken lisäksi laulaja oli hankkinut vielä kyseenalaista julkisuutta huume- ja seksisekoiluillaan. Vain Michael Jacksonin tähtinoteeraus on pudonnut rajummin. Siksi oli riemukas yllätys, että George Michaelin 25-vuotisjuhlakiertueen Suomen konsertti oli alusta loppuun hieno ja innostava show. Kaksituntisessa konsertissa ei ollut kuolleita hetkiä. Ohjelmisto rakentui vahvalla tanssirytmillä kulkevien vanhojen hittien varaan, vaikka mukana olivat toki Michaelin tunnetuimmat balladit Careless Whisper ja Jesus to a child. George Michael on joskus sanonut olevansa mieluummin hyvä laulaja kuin loistava viihdyttäjä. Se pitää paikkansa, koska hän ei ole Robbie Williamsin kaltainen stand-up-koomikko, ja koska hänen äänensä kuulosti Areenassa paremmalta kuin koskaan levyillä. Kreikkalaisesta syntyperästään huolimatta hän on ehdottoman brittiläinen tulkitsija. Punaisena lankana kulki tanakan rytmin alla brittiläisen melodinen ja melankolisesti taittuva perussointi. Michaelin hiteillä oli varmasti monelle myös nostalgia-arvoa, mutta väliäkö sillä, koska Pet Shop Boysia lukuun ottamatta harva osaa yhdistää melankolian 90-luvun löysään brittisouliin tai ilmavasti pumppaavaan house-rytmiin yhtä hienosti. Fastlove, outside ja varsinkin väkevästi svengannut Flawless (Go to the City) laittoivat ihmiset liikkeeseen. Naisvoittoinen ja enimmäkseen jo teini-ikänsä ohittanut yleisö reagoi innokkaasti. Harvemmin Areenassa tanssitaan takakaarteen ylimpiä rivejä myöten läpi konsertin. Briljantin estradiviihteen tuntua tuli myös yhdeksänhenkisestä yhtyeestä ja kuudesta taustalaulajasta ja massiivisesta, lähes hallin kattoa hipovasta lavasta. Sen keskellä oli valtava videoruutu, jonka molemmin puolin muusikot soittivat kolmikerroksisessa telinerakennelmassa. Äärimmäisenä reunoilla oli vielä pienemmät videoruudut. Entisen pääministerin Tony Blairin ja presidentti George W. Bushin suhteesta kertovan Shoot the Dogin aikana lavalle kohosi kymmenmetrinen puhallettava Bush-hahmo, jonka sepaluksen edessä touhusi yleisöön selin Britannian lippuun verhoutunut bulldoggi. Lava, videografiikka ja valot eivät olisi näyttäneet yhtä hienolta olympiastadionin valoisassa myöhäisillassa kuin hallin pimeydessä. Paras viihde ei aina ole suurinta. Mutta aika massiivista kuitenkin."